Viimeinen kirjoitukseni on jo aika ajan takaa. Sikareita. No gradu olen tehnyt enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti. Viimeiset pari viikkoa olen oikeasti tehnyt sitä lähes 8h päivässä, lukenut, sotannut, lukenut, sotannut, lukenut. Huah. Nyt sentään alkaa olla aika selvät vedet. Ainoa ongelma on että aihe on alkanut paisua kuin pullataikina. Voi olla että joudun rajaamaan sitä vielä vähän lisää. Ongelmani on funktion R^n->R arviointi ytimellä k:R->R, tai lähinnä se miten tuon funktion k valinnan saa karakterisoitua kunnolla. Eihän siinä noin intuitiivisesti ole mitään ongelmaa.

Yksinäistä edelleen. Viime kesän tyttöystäväni oli palauttanut minun viimeiset tavarani portaille. En tiedä oliko soittanut ovikelloa. Toivon että olisi, mutta luulen ettei. Olen koittanut palauttaa hänen tavarat kauan - viime kesästä lähtien.

Ihan noin yleisemminkin minua vaivaa kyllä jonkinlainen saamattomuus. Ihan kirjaimellisesti. Viikonloppuna, maatessani kauniin naisen vierellä - niin saamattomana - hänelle soitti joku mikilie kaveri ja koitti tivata lähtisikö tuo kaunis nainen syömään hänen kanssa.  No se ei tietenkään liity tähän oivallukseeni, minkä tajusin siinä samassa. En ole soitellut - kaunistelematta sanottuna - pillun perään todella pitkään. Enkä muutenkaan. Yleensä jotenkin vain tapaan naisen, ja unohdan. En vonkaa. Tästä pääsin toiseen huomioon, tai teoriaan. Olenko hyvin, hyvin itserakas?

 - Miten niin?
 - No koska pidän jopa yksinäni viettämää aikaa parempana kuin aikaa vietettynä jonkun seurassa.
 - Mutta viihdythän sinä hyvin joidenkin seurassa.
 - Niin, jos viinaa ollaan juomassa, kyllä.
Totuus vai ei. Jos hän ei itse sitä tajua niin se pitäisi kertoa hänelle. Raottaa verhoa ja häikäistä hänet. Satuttaako hän enemmän itseään kun ei huomaa mikä häntä ajaa eteenpäin? Tietääkö hän siitä? Salaako hän sen vain itseltään? Olenko aivan väärillä jäljillä?
 - Voin kertoa mitä mieltä itse olen, mutta sinun pitää luvata ettet sitten suutu
 - No en minä sitä voi luvata
 - Miten niin et voi? Voit ihan helposti. Sanot että lupaan etten suutu.
 - No mitä hyötyä siitä sitten olisi, sillä ihan hyvin voin suuttua mitä sinä sanoisit.
 - No niin pelkäsinkin
 - No pakko sinun on nyt kertoa! Aloitit jo! Kuinka monta kertaa minun pitää sinulle sanoa että vihaan tuota tapaasi aloittaa ja jättää juttu kesken
 - Hyvä on, mutta sinä kyllä suutut tästä.
 - Suutuin jo valmiiksi. Mulkku.
 - Kiitos. No mielestäni olet aika itserakas.
 - Miten niin?
 - Anna kun nyt kerron loppuun. Katsos, siinä samalla kun koitat olla parempi ihminen teet salaa sen oletuksen että olet jo nyt parempi ihminen kuin
 - Enkä tee!
 - Älä keskeytä! Teet sen oletuksen että olet parempi ihminen kuin muut. Siksi siitä samasta syystä olet edelleen tuollainen runkkari. Sinulle ei kelpaa ketään niistä ihansta naisista joita olet naiskennellut ja jättänyt meille muille vain käytettyjä kumeja. Senkin mulkku, et tajua mitään miten ihmisten pitäisi elää. Omahyväinen runkkarimulkku. Eikä siinä että vaan naiskentelet niitä, vaan jätät heille jonkun lupauksen. Jonkun pitäisi ihan oikeasti vetää sinua kunnolla turpaa.
 - Lopetitko
 - En. Keksin kyllä vielä lisää. Odota vaan.
 - Mitä se minuun turpaanvetäminen auttaisi?
 - No ehkä se saisi sinut miettimään miksi koitat olla niin muka-hyvä. Miettimään miten ihmisten kanssa käyttäydytään.
 - Ai se että kokisin kipua?
 - Niin no ei se varmaan auttaisi. Auttaisikohan jos leikkaisin kassisi irti ja keittäisin niitä kuumassa vedessä ja syöttäisin ne sinulle?