Luin äsken viime launtaina kirjoittamaani  - mm kirjoitusta? - ja täytyy kyllä myöntää että aika shittiähän se on. Itseinhoa, paskan markat, selvästi siinä oltiin itsesäälin syvyyksissä.

Menin kyllä dailyyn juomaan itseäni hengiltä. Kakseurookolkyt iso tuoppi nelosta. Kahdellakympillä sai jo kännit ja askillisen pikkusikareita. No, siellä oli ihan mukavaa, juttelin jonkun keskisuomesta tulleen eläkeläisen kanssa - no en kyllä muista mitä - ja kirvesmies harrin kanssa. Jouduin lähtemään ennen kolmea, sillä silmäni eivät pysyneet enää auki.

Kohti Kuntaa. Myöhemmin puhelimeni soi ja minulta kysyttiin lähtisinkö kuskiksi veneilyreissulle. En lähde, vereeni taitaa olla tarttunut jo lähemmäs puoltatoista promillea. Puhelinsoitta, mäyräkoiran rippeet syliin ja veneilemään. Katselin penkiltä kaikkonevaa aurinkoa ja haistelin merituulta. Puhelinsoitto, Helsingistä oli saapunut tuttu, sovittiin tapaaminen. Klubille. Muistini pätkii tästä paikoin. Muistan pummanneeni portsarilta tupakan. Kuntaan klubin sulkeuduttua (kävin matkalla kyllä myös kebabilla ystäväni kanssa, kortilla), ja huomaan että olen hävittänyt avaimeni. Mahtavaa.

Avaimeni ja kaulahuivini löytyivät dailystä, maanantaina. Rahaa tilillä 11e.
Onneksi kuukausi on kohta ohi. Kaduttiko? Vähän. Tiistaina pystyin taas hymyilemään. Rupesin myös taas dyykkaamaan, jotta minun ei tarvitsisi elää pelkällä soijarouheella ja riisillä. Dyykkausreissulla löysin roskiksesta outoja herkkuja; persikanpuolikkaita, kuivattuja banaanilastuja ja luomutomaatteja.

Gradua noin 55s lähes valmiina. Kohta voisin antaa Hilbertin avaruuksia koskevan osuuden tarkastettavaksi. Toivottavasti se on riittävän hyvä kelvolliseen arvosanaan. Olen vaihtanut mielipiteeni siitä että gradun pitäisi olla aivan erinomaisen hyvä, nimittäin nyt alan olemaan siinä pisteessä että palautan vaikka paskapaperia viiskyt sivua. Kunhan vain saisi sen valmiiksi. Nainen jätti kaulakorun luokseni.

Olen liian renttu kunnolliseksi ja liian kunnollinen kunnon rentuksi?
Tai koitan esittää kunnollisempaa mitä olen, jonka nuo ihanat naiset vaistoavat? Vai koitanko vain tavoitella liian korkealla olevia pilviä?

Kävelin illalla pitkin autiota katua, jota katuvalot maalasivat keltaiseksi. Tuuli, jota en tuntenut, kahisutti keltaisia lehtiä pyörivinä kasoina jalkakäytävää pitkin. Outo olo.